Sivut

lauantai 21. toukokuuta 2016

Havaintoja koiranpentuelämästä

Kaksi viikkoa sitten perheeseemme liittyi uusi jäsen, havannankoira Siri. Siri on meidän ensimmäinen koira eli aika paljon on elämämme sen myötä muuttunut. Etukäteen ajattelin, että fiilis muistuttaa sitä kun tulee ekaa kertaa äidiksi; tietää kyllä että aika moni asia muuttuu, mutta kaikkeen ei voi varautua kun ei kuitenkaan tarkalleen tiedä mitä on tulossa. Ei tuommoinen karvavauvan saapuminen mikään pikkujuttu ole, se täytyy olla selvää jo etukäteen jos on koiraa hankkimassa. Se ei "mene siinä vaan sivussa". Ihan selvää on ollut kuitenkin ensimmäisestä päivästä alkaen, että uusi perheenjäsen on enemmän kuin tervetullut ja kaiken vaivan arvoinen <3.

 Tässä muutamia havaintoja siitä, mitä tapahtuu kun koiranpentu muuttaa perheeseen:

Naurun määrä lisääntyy. Ja lässytyksen. Koiranpentu on kerrassaan koominen olento. Ensimmäiset pari päivää nauroin aina kun se juoksi. Tai heilutti häntäänsä (no sille viputtamiselle nauran kyllä edelleen). Tai oli vaan olemassa... Jostain syystä ihmisen on erittäin vaikea jutella koiranpennulle lässyttämättä. Tämä vaiva on kyllä vähenemään päin, koska nyt ollaan jo vaiheessa jossa se yrittää purra kaikkea ja kaikkia. Se yleensä kirvoittaa vähän kipakampia äänensävyjä :D

Ystäviä tulee kylään. Se jos mikä on mukavaa! Kyllähän meillä noin muutenkin käy enemmän vieraita kesän koittaessa, mutta nyt on kalenterissa monta mukavaa kohtaamista.

Tulee vietettyä enemmän aikaa ulkona. Paljon. Ja vähemmän sohvalla. Ei huono sekään, onneksi kalenterissa on edessä kesäkuukausia opetella sisäsiistiksi, kuoputtaa pihaa, juoda aamukahvitkin terassilla :)

Imuroimisen määrä se vasta lisääntyykin. Etenkin näin alkukesästä, kun ulkoilu ja pehmoinen turkki tuo mukanaan saaveittain hiekkaa ja edelliskesän kuollutta ruohoa. Sekä koiran että ihmisten toimesta. Imurin lisäksi parhaita kavereita on moppi. Pentu kyllä osaa tehdä tarpeet lehdelle, mutta ei aina osu ihan keskelle...


Sisustamisessa löytyy uusia trendejä. Sohva pitää kääntää niin että pieni koila näkee pihalle. Lattioilla ei pidetä mattoja vaan sanomalehtiä, lehmiä, lampaita, talouspaperisilppua ja muita aarteita.

Unen määrä vähenee. Yöllä olis ehkä kiva leikkiä? Eikö? No ainakin aamulla noustaan ajoissa! Kuusi on oikein hyvä aika, mielummin vielä varttia vaille! Tästä vaiheesta toivotaan väliaikaista... :D

Koiranpentujen valokuvaaminen on hyvin vaikeaa. Etukäteen voi luulla ottavansa kymmenittäin hellyttäviä pentukuvia. No ei.




Eniten lisääntyy pussaaminen, paijaaminen, yhteinen ilo ja onni :) Tavataan taas!

2 kommenttia: